Villapaitoja Lundbyssä

Kaarina poikkesi tapansa mukaan Railin luona kahville ja siinä samalla oli kiva vaihtaa kuulumisia ja vähän muutenkin juoruilla. Tällä kertaa Kaarinalla oli aivan uusi pusero päällään, johon Raili oitis ihastui!

Mistä noin hienon neulepuseron olet ostanut? kysyi Raili heti. Enhän minä tätä ole ostanut, itse neuloin. Innostuin kun löysin näin mukavaa liukuvärjättyä lankaa, eikö vaan tullutkin kiva, hehkutti Kaarina. Meillä pitäisi koko perheelle saada uudet lämpimät puserot nyt kun syyskylmätkin ovat tulossa. Pitäisiköhän minunkin yrittää neuloa itse, mietti Raili.
Kaarinan mielestä se  oli niin kivaa puuhaa että ilman muuta teet itse ja mitäs jos pidettäis oikein sellainen neulontailta, pyydettäis Liisakin mukaan niin ja Olga-mummihan osaa tarvittaessa neuvoa muita! Miehet kanssa mukaan, nehän voi sitten vaikka keitellä kahvia ja laittaa ruokaa kun mehän ei ehditä vai mitä?
Tuumasta toimeen ja kaikki muutkin innostuivat asiasta. Päätettiin kokoontua Paavon ja Railin kotiin tällä kertaa.

Tässä onkin Harri joutunut heti töihin vyyhdinpitäjäksi kun Raili kerii langan kerälle.

Mutta nyt soi ovikello, kukahan siellä mahtaa olla?

Sieltähän tulivat uudet naapurit, Risto ja Hannele! Tämä onkin hyvä tilaisuus tutustua paremmin, nyt kun kaikki ovat koolla. Hannele on myös innokas tekemään käsitöitä ja olikin juuri hiljattain tehnyt molemmille nämä neulepuserot!
Hannele pääsi nyt auttamaan Liisaa langan kerimisessä.

Iivari-pappa siinä istuu tyytyväisenä uudessa villatakissaan, sen Olga-mummi olikin ehtinyt neuloa jo aikaisemmin. Nyt mummi kutoo itselleen ruskeasta langasta villatakkia.

Liisa tekee punaisesta ja Kaarina vihreästä, saa nähdä, kuka onnellinen sen sitten saa.

Miehet istuskelevat tällä kertaa mieluummin keittiön puolella, olohuoneen puolella kuuluu sellainen kilkatus ja kaakatus heidän mielestään. Kai sitä pitää fixata jotain syömistä, tuumaa Paavo.

Paavo, tules käymään täällä, kuuluu Railin ääni!
Paavo meni ja palasi komea villapaita päällään! Enpä olisi uskonut että Raili osaisi ja vieläpä näin nopeasti, myhäili Paavo.

Eikä aikaakaan kun mummokin jo esitteli oman villatakkinsa valmiina! Kyllä nyt tarkenee!

Pian villapaitoja alkoikin valmistua kuin liukuhihnalta, kaikki saivat vuorollaan esiintyä mannekiineinä:

Harri turkoosissa paidassa

Harri vihreässä paidassa

Raili pinkissä villatakissa

Liisa pinkissä villapuserossa.

Mummo vielä esittelee vihreän puseron, kaipa sillekin vielä omistaja löytyy!

Kaikki ovat tosi tyytyväisiä, oli kova urakka mutta kyllä kannatti! Nyt sitten vaan suunnittelemaan niitä Paavon ja Railin grillijuhlia mökin valmistumisen kunniaksi! Kenenkään ei tarvitse palella vaikka tulisi vähän viileämpääkin. Pitää nyt vain löytää sopiva päivä että kaikki pääsisivät mukaan!

Villapaitaa pukkaa

Olen niin jäänyt kutomiseen koukkuun etten millään malttaisi muuta tehdäkään. Kyllä pieniä neulevillapaitoja ja -takkeja onkin valmistunut jo aika monta.

Tässä pari jotka jo olen myynytkin nukkekotikirppiksellä.

   

               Tässä kaikki tähänastiset 1:12 koossa, oikein ryhmäkuvaan onnistuin saamaan nämä.

Henriä kyllä harmittaa kun joutui kuvaamisen takia pukemaan päälleen Sofian pinkin puseron, mutta tähän hätään nyt ei löytynyt ketään muuta malliksi, mummokaan ei ehtinyt.  Asia pitää korjata ja kutoa Henrille vähän miehekkäämpi paita.
Lisää olen jo kutonut mutta 1:18 koossa, aikaisemmin ei olisi tullut mieleenikään edes yrittää, nyt vaan jostain sain kipinän siihen ja kas kummaa, eihän se ollut edes vaikeata!
Näkö vähän tekee haittaa varsinkin jotkut langat ovat sen värisiä ettei meinaa silmukoita erottaa.
Ensi viikolla toivottavasti saan uudet ja entistä ehommat silmälasit, sitten tämä on yhtä juhlaa!

Niistä 1:18 neuleista laitan kuvia näytille kunhan saan vielä pari tehtyä valmiiksi ja kuvattua ne.

Matkalla

Tuli taas aika lähteä Tukholmaan ja tällä kertaa päätin ottaa jonkun miniasukkaan mukaan reissuun. Tarvitsin mallia sillä olin ajatellut kutoa pienen villapaidan matkalla. Valinta osui sitten valkoisen kartanon nuoreen rouvaan Sofiaan joka aivan mykistyi uutisesta! Sitten iski paniikki, piti saada uusi mekko ainakin. Enhän mitenkään voi matkustaa vanhaan kotikaupunkiini ikivanhassa mekossa, kyllä uusi pitää saada, vaikeroi Sofia! No ei auttanut sitten muuta kuin alkaa ompelemaan kesken muun kiireen.

Vähän jännitti mutta onneksi Sofia olikin oikein tyytyväinen uuteen mekkoonsa. Sitten kuitenkin iski uusi paniikki: eihän minulla ole tähän sopivaa hattua eikä laukkua ja kuinka kylmää siellä on, tarvitsenko päällystakkia, hermoili Sofia ja lähti suinpäin juuri ennen sulkemisaikaa läheiseen kauppataloon etsimään asusteita.

No mutta täältähän löytyi juuri sopivan värinen hattu, aivan kuin tehty tähän mekkoon, ilahtui Sofia.

Entäs tämä hartiahuivi sitten, varmaan olisi hyvä olla myös, voihan olla viileätä ainakin iltaisin?

                                           Nämähän sopivat ihan täydellisesti, iloitsi Sofia!

                          Tämän laukun otan myös, tähän mahtuu yhtä ja toista tarpeellista!

Kotiin päästyään Sofia pakkasi nopeasti tavaransa ja tuli ulos kapsäkkinsä (Erjan tekemä, tuli nyt hyvään tarpeseen)  kanssa odottamaan. Niin innoissaan oli matkasta ettei malttanut mennä nukkumaan vaan odotti koko yön ettei vaan jäisi matkasta!

Laivalle päästyään Sofia katseli innoissaan laivoja. On niin ihanaa pitkästä aikaa tavata sukulaisia ja tuttavia! Mutta pian uupumus voitti valvotun yön jälkeen ja niinpä loppumatka sujuikin unten merkeissä.

Tukholman matka sujui sitten oikein hyvin ja pitikin kiirettä että olisi ehtinyt kaikkea mahdollista. Mukavinta oli kuitenkin että Stefan-serkku päätti lähteä mukaan Suomeen!
Tässä ollaan jo lähtövalmiina, Sofialla uusi neulepusero vielä pakkaamatta ja Stefan myös uusissa neulevaatteissa.

                                                   Ei kai me vaan myöhästytä laivasta?

Laivalla olikin aika viileää, onneksi on tämä uusi neulepusero joka onkin niin lämmin ja pehmeä!

                                Vielä piti vähän katsella Tukholmaa ilta-auringon paisteessa

         Reissuun on aina kiva lähteä mutta kyllä ihan parasta on olla kotona taas, huokaa Sofia!