Villapaitoja Lundbyssä

Kaarina poikkesi tapansa mukaan Railin luona kahville ja siinä samalla oli kiva vaihtaa kuulumisia ja vähän muutenkin juoruilla. Tällä kertaa Kaarinalla oli aivan uusi pusero päällään, johon Raili oitis ihastui!

Mistä noin hienon neulepuseron olet ostanut? kysyi Raili heti. Enhän minä tätä ole ostanut, itse neuloin. Innostuin kun löysin näin mukavaa liukuvärjättyä lankaa, eikö vaan tullutkin kiva, hehkutti Kaarina. Meillä pitäisi koko perheelle saada uudet lämpimät puserot nyt kun syyskylmätkin ovat tulossa. Pitäisiköhän minunkin yrittää neuloa itse, mietti Raili.
Kaarinan mielestä se  oli niin kivaa puuhaa että ilman muuta teet itse ja mitäs jos pidettäis oikein sellainen neulontailta, pyydettäis Liisakin mukaan niin ja Olga-mummihan osaa tarvittaessa neuvoa muita! Miehet kanssa mukaan, nehän voi sitten vaikka keitellä kahvia ja laittaa ruokaa kun mehän ei ehditä vai mitä?
Tuumasta toimeen ja kaikki muutkin innostuivat asiasta. Päätettiin kokoontua Paavon ja Railin kotiin tällä kertaa.

Tässä onkin Harri joutunut heti töihin vyyhdinpitäjäksi kun Raili kerii langan kerälle.

Mutta nyt soi ovikello, kukahan siellä mahtaa olla?

Sieltähän tulivat uudet naapurit, Risto ja Hannele! Tämä onkin hyvä tilaisuus tutustua paremmin, nyt kun kaikki ovat koolla. Hannele on myös innokas tekemään käsitöitä ja olikin juuri hiljattain tehnyt molemmille nämä neulepuserot!
Hannele pääsi nyt auttamaan Liisaa langan kerimisessä.

Iivari-pappa siinä istuu tyytyväisenä uudessa villatakissaan, sen Olga-mummi olikin ehtinyt neuloa jo aikaisemmin. Nyt mummi kutoo itselleen ruskeasta langasta villatakkia.

Liisa tekee punaisesta ja Kaarina vihreästä, saa nähdä, kuka onnellinen sen sitten saa.

Miehet istuskelevat tällä kertaa mieluummin keittiön puolella, olohuoneen puolella kuuluu sellainen kilkatus ja kaakatus heidän mielestään. Kai sitä pitää fixata jotain syömistä, tuumaa Paavo.

Paavo, tules käymään täällä, kuuluu Railin ääni!
Paavo meni ja palasi komea villapaita päällään! Enpä olisi uskonut että Raili osaisi ja vieläpä näin nopeasti, myhäili Paavo.

Eikä aikaakaan kun mummokin jo esitteli oman villatakkinsa valmiina! Kyllä nyt tarkenee!

Pian villapaitoja alkoikin valmistua kuin liukuhihnalta, kaikki saivat vuorollaan esiintyä mannekiineinä:

Harri turkoosissa paidassa

Harri vihreässä paidassa

Raili pinkissä villatakissa

Liisa pinkissä villapuserossa.

Mummo vielä esittelee vihreän puseron, kaipa sillekin vielä omistaja löytyy!

Kaikki ovat tosi tyytyväisiä, oli kova urakka mutta kyllä kannatti! Nyt sitten vaan suunnittelemaan niitä Paavon ja Railin grillijuhlia mökin valmistumisen kunniaksi! Kenenkään ei tarvitse palella vaikka tulisi vähän viileämpääkin. Pitää nyt vain löytää sopiva päivä että kaikki pääsisivät mukaan!

Villapaitaa pukkaa

Olen niin jäänyt kutomiseen koukkuun etten millään malttaisi muuta tehdäkään. Kyllä pieniä neulevillapaitoja ja -takkeja onkin valmistunut jo aika monta.

Tässä pari jotka jo olen myynytkin nukkekotikirppiksellä.

   

               Tässä kaikki tähänastiset 1:12 koossa, oikein ryhmäkuvaan onnistuin saamaan nämä.

Henriä kyllä harmittaa kun joutui kuvaamisen takia pukemaan päälleen Sofian pinkin puseron, mutta tähän hätään nyt ei löytynyt ketään muuta malliksi, mummokaan ei ehtinyt.  Asia pitää korjata ja kutoa Henrille vähän miehekkäämpi paita.
Lisää olen jo kutonut mutta 1:18 koossa, aikaisemmin ei olisi tullut mieleenikään edes yrittää, nyt vaan jostain sain kipinän siihen ja kas kummaa, eihän se ollut edes vaikeata!
Näkö vähän tekee haittaa varsinkin jotkut langat ovat sen värisiä ettei meinaa silmukoita erottaa.
Ensi viikolla toivottavasti saan uudet ja entistä ehommat silmälasit, sitten tämä on yhtä juhlaa!

Niistä 1:18 neuleista laitan kuvia näytille kunhan saan vielä pari tehtyä valmiiksi ja kuvattua ne.

Matkalla

Tuli taas aika lähteä Tukholmaan ja tällä kertaa päätin ottaa jonkun miniasukkaan mukaan reissuun. Tarvitsin mallia sillä olin ajatellut kutoa pienen villapaidan matkalla. Valinta osui sitten valkoisen kartanon nuoreen rouvaan Sofiaan joka aivan mykistyi uutisesta! Sitten iski paniikki, piti saada uusi mekko ainakin. Enhän mitenkään voi matkustaa vanhaan kotikaupunkiini ikivanhassa mekossa, kyllä uusi pitää saada, vaikeroi Sofia! No ei auttanut sitten muuta kuin alkaa ompelemaan kesken muun kiireen.

Vähän jännitti mutta onneksi Sofia olikin oikein tyytyväinen uuteen mekkoonsa. Sitten kuitenkin iski uusi paniikki: eihän minulla ole tähän sopivaa hattua eikä laukkua ja kuinka kylmää siellä on, tarvitsenko päällystakkia, hermoili Sofia ja lähti suinpäin juuri ennen sulkemisaikaa läheiseen kauppataloon etsimään asusteita.

No mutta täältähän löytyi juuri sopivan värinen hattu, aivan kuin tehty tähän mekkoon, ilahtui Sofia.

Entäs tämä hartiahuivi sitten, varmaan olisi hyvä olla myös, voihan olla viileätä ainakin iltaisin?

                                           Nämähän sopivat ihan täydellisesti, iloitsi Sofia!

                          Tämän laukun otan myös, tähän mahtuu yhtä ja toista tarpeellista!

Kotiin päästyään Sofia pakkasi nopeasti tavaransa ja tuli ulos kapsäkkinsä (Erjan tekemä, tuli nyt hyvään tarpeseen)  kanssa odottamaan. Niin innoissaan oli matkasta ettei malttanut mennä nukkumaan vaan odotti koko yön ettei vaan jäisi matkasta!

Laivalle päästyään Sofia katseli innoissaan laivoja. On niin ihanaa pitkästä aikaa tavata sukulaisia ja tuttavia! Mutta pian uupumus voitti valvotun yön jälkeen ja niinpä loppumatka sujuikin unten merkeissä.

Tukholman matka sujui sitten oikein hyvin ja pitikin kiirettä että olisi ehtinyt kaikkea mahdollista. Mukavinta oli kuitenkin että Stefan-serkku päätti lähteä mukaan Suomeen!
Tässä ollaan jo lähtövalmiina, Sofialla uusi neulepusero vielä pakkaamatta ja Stefan myös uusissa neulevaatteissa.

                                                   Ei kai me vaan myöhästytä laivasta?

Laivalla olikin aika viileää, onneksi on tämä uusi neulepusero joka onkin niin lämmin ja pehmeä!

                                Vielä piti vähän katsella Tukholmaa ilta-auringon paisteessa

         Reissuun on aina kiva lähteä mutta kyllä ihan parasta on olla kotona taas, huokaa Sofia!

Lundbyihin lisäystä

No niin, taas on sitten yksi huusholli lisää! Ei ollenkaan ollut tarkoitus, tämä vaan kerran tarttui mukaan jostain kirppikseltä ja vakaa tarkoitus oli laittaa se myyntiin. En ole saanut sitä aikaiseksi ja se on vain lojunut unohdettuna varaston hyllyllä. Nyt sitten katselin että huonekalujakin on aivan yli oman tarpeen, pitäisi laittaa niitä nukkekotikirppikselle, mutta sitten välähti että miksen vaan tee niistä uutta kotia!
Tuumasta toimeen, kasasin olemassa olevista tavaroista kodin, asukkaat vielä ovat poissa kotoa mutta varmaan ilmestyvät maisemiin kun kotikin alkaa valmistua.

Tämä on vähän nuorempaa vuosikertaa kuin muut Lundby-taloni, mutta en ole vielä ottanut tarkemmin selvää vuodesta. Etulistat kuitenkin ovat muovia kun muissa taloissani ne ovat puuta.

                      Kylpyhuoneessa sähköjohdotkin vielä roikkuvat ja pyyhkeet puuttuvat.

                                    Verhot ja lamppu vielä niin näyttäisi kodikkaammalta.

                                                          Matto ja verhot tännekin!

                       Seinät näyttävät kovin tyhjiltä, tauluja vailla. Levysoitin sentään on!

Makuuhuoneessa tuunaamani peilipöytä, se oli alkujaan valkoinen mutta oli aika kolhuisessa kunnossa ja yksi jalkakin oli pois. Hioin ja tein uuden jalan ja maalasin mustaksi ja siihen vähän kultauksia.
Sänky oli kullanvärinen ja siitä oli myös päädyt irti, liimasin ne paikoilleen ja maalasin koko sängyn mustaksi, hyvä tuli!
Sängynpeite ja kukkaruukku ovat myös omia tekeleitä.
Verhot vielä tännekin ja taulu ja vaikka tuoli tai jotain.

Saa nähdä minkälaiset asukkaat tähän taloon on tulossa, taitaa olla pitkä jono, asunnoista on puutetta.

Kesämökki alkaa näyttää valmiimmalta

Raili ja Paavo halusivat mökkiinsä kunnon takan, olisi ihanan tunnelmallista syksymmällä poltella tulta ja vaikka paistaa makkaraakin. Ei muuta kuin soitto tutulle muurarille joka lupasikin että homma hoituu!

Tässä keskellä on hyvä paikka takalle ja nyt on palomuurikin kunnossa.

Tässä se tuvan sydän on komeudessaan

Tällaiselta takka näytti ennen tuunausta.

Vihdoinkin muuraustyö on valmis! Kyllä siitä tulikin komea! Sillä aikaa kun muurari teki työtään, oli Railikin ahkerana ja ompeli verhot. Kun tupa oli siivottu  pääsi Raili laittamaan verhot paikoilleen ja heti alkoikin näyttämään kodikkaammalta!
Sitten vaan tavarat sisään! Tai niin, no ainakin ne tavarat joita oli ehditty hankkimaan tänne tuontia varten. Tärkeintähän oli tietenkin saada patjat ja peitot ja muut yöpymiseen tarvittavat.

Parivuoteen patja oli yksinkertaisinta nostaa parvekkeen kautta, jyrkkien tikkaiden kautta se olisikin ollut melkein mahdotonta.

Raili touhukkaana kantaa peittoja ja Tiinakin tuo uninalleaan, se onkin tärkeää hyvän unen saamiseksi.

Miten kävi Raili, ei kai se vain pudonnut varpaillesi?

Ripeään tahtiin kannetaan tavaroita sisälle, kuinkahan käy sohvan kanssa, se on kyllä melko raskas.

Ei onneksi, tästä on vain niin vaikea saada otetta ja kun ovikin on niin kapea!

Keinutuoli seuraavaksi

sitten tuoli...

Olehan Tiina varovainen ettet vaan putoa!

Kun tavarat oli saatu sisään, laittoi Raili vähän välipalaa ja istuutui onnellisena katselemaan ympärilleen. Voi kun ihanaa, hän huokaisi!
Mutta missäs Paavo ja Tiina ovat?  Syömään!

Siellähän he ovat huilimassa kovan urakan jälkeen.

Makuuhuoneesa on vielä vasta patjat lattialla, kyllä siinä varmasti ihan  makeasti nukkuu. Verhot kuitenkin olisi mukava saada.

Kylläpä on mukavaa, sanoo Paavokin. Tiinastakin on tosi kivaa kun on oma mökki mutta olisi vielä kivempaa jos olisi kavereita!

Siitä Raili saikin hyvän idean: mitäs jos pidettäisiin kunnon puutarhajuhlat? Kutsuttaisiin vaikka Harri ja Liisa ja Kaarina lapsineen ja mummo ja vaari tietenkin myös! Siitä tulisikin hauskaa!
Pitääkin alkaa suunnittelemaan.

Kun oli hetki levätty ja suunniteltu tulevia juhlia, kävi Raili vielä laittamassa yläkerran verhot paikoilleen.

Hyvinhän ne tänne sopivat!

Mökki on nyt niin paljon valmis että kyllä Raili ja Paavo hyvin voivat juhlat järjestää. Toivottavasti ilmat pysyvät vielä lämpöisenä, olisi mukavaa kun voisi istuskella ulkona ja grillailla.
Sitä jäämmme mielenkiinnolla odottamaan!

Maalausurakka on valmis!

Olipa iso urakka mutta nyt se on tehty! Mökki on saanut uuden värin sekä seiniin että kattoon, niin ja ovikin on muuttunut vihreäksi.

Paavo ja Raili ovat väsyneitä mutta onnellisia, näyttäähän mökki nyt aivan toisenlaiselta!

Nälkähän tässä jo tulikin eikä tee pahaa huilata vähän selkääkin. Raililla jo pyörii mielessä tapettien valinnat, tuvan lattiakin pitää kunnostaa ja takka ja saada hella ja huonekaluja ja verhot ja...ja...ja...

Pohjamaalauksella jatkettiin kunnes oli jo mentävä nukkumaan.

No seuraavana päivänä alettiinkin uudella innolla ja saatiin tapettia seiniin.

Makuuhuoneesta tulikin oikein viihtyisä. Lattialle ei tarvinnut edes tehdä mitään, se oli aivan kunnossa jo ennestään.

Tupaan valittiin aurinkoiset keltakukkaiset tapetit ja puolipaneelit. Paljon on vielä tekemistä ennenkuin valmista tulee mutta Raili ja Paavo ovat oikein tyytyväisiä että homma on edennyt näinkin hyvin tähän asti. Tästä on hyvä jatkaa!