Mukitehtailua

Löysin viime talvena kirppikseltä pussillisen metallisia mukiaihioita, hupparin narun päihin kai tarkoitettuja. (oikeastaan se oli mies joka löydön teki, hyvin on hänellekin minisilmä kehittynyt)  Aivan selviä mukeja ovat, vähän maalia pintaan ja korvat, niin ja pohjat tietenkin.
Aloitin pohjista, leikkasin paperista pienet ympyrät jotka liimasin sisäpuolelle.
Sitten vääntelin korvat ohuesta rautalangasta ja yritin tinata ne paikoilleen.  Helppo homma, luulin. Hmm, no ei se nyt ihan niin helppoa ollutkaan, ei tarttunut kiinni, olikin väärän sortin metallia.
Pikaliimalla sitten, se kävikin paremmin, toivottavasti eivät vaan irtoa myöhemmin.

Nyt jälkeenpäin kun tiedän paremmin, olisin tehnyt korvat vähän eri tavalla, mutta nyt meni näin, saavat kelvata.

Seuraavaksi maalasin sisäpuolelta pensselillä valkoisiksi. Sitten uudestaan. Vielä uudestaan ja uudestaan ja...
En laskenut kuinka moneen kertaan maalasin ennenkuin alkoi peittää.

 Sitten pintamaalaus, osan maalasin ihan vaan pensselillä, osan spraymaalasin valkoisiksi ja osan mustiksi.

Hauskinta tässä hommassa oli koristelut, osaan liimasin servettilakalla mansikankuvia servetistä, osaan maalasin eri väreillä pilkkuja, kukkia ym.

Aika monenlaisia niitä tulikin. Ei ainakaan astiakaupasta mukeja tule puuttumaan. (koskahan nyt senkin saisin valmiiksi)
Mukiaihioita on vieläkin jäljellä, niitä en kyllä pensselillä maalaa, sraymaalilla tulee siistimpää jälkeä. Samoin korviin käytän enemmän aikaa ja teen niistä paremmat. Mukit näyttävät kyllä paremmilta paljaalla silmällä katsottuna, valokuva paljastaa armottomasti kaikki sutut ja muut virheet.